Dagmar huomasi oven nojailevan seinää vasten ja katsoi sen olevan juuri sopiva hänen kasvihuoneeseensa. Eipä aikaakaan, kun hän kiinnitti oven paikoilleen. Onneksi ovi ei ollut painava. Myös kattorakenteita hän kiipesi kokeilemaan. Melkoisen hyvät olivat nekin.
Eikä mennyt kuin tovi, että Dagmar kasasi kasvulaatikot, joihin pisti siemenet itämään ja hieman "Hokkus Pokkus-Kasvutaikaa", niin mullasta pilkotti erinäisiä kasveja Dagmarin suureksi hämmästykseksi ja iloksi.
Dagmar kurkisteli tuotoksiaan oven raosta. Aikoivatko ne vielä kasvaa ja vallata koko hänen kasvihuoneensa?
Taikavoimin kasvihuone siirtyi tulevalla paikalleen...
...missä sille oli varattuna kasvihuoneeseen sopiva kivinen lattia.
Tätäkin ihmettä Dagmar kummasteli oven raosta sisään tirkistellen. Mutta hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä.
Koska halusi saada peräseinälle pöydän, ei auttanut muu kuin alkaa itse nikkaroimaan rakennusmiesten ollessa edelleen pyhäpäivän vietossa eikä Dagmarilla ollut aavistustakaan saapuisivatko mokomat enää hänen kasvihuonettaan viimeistelemään joutuessaan kulkemaan ullakon läpi. Sitä olivat monet muutkin rakennusmiehet aiemmin säikkyneet ja ottaneet lopputilin.
Pöytä sopi kuin nakutettu kaikin puolin hänen huoneeseensa. Sen päällä olisi helppo istuttaa uusia taimia ruukkuihin tarvitsematta kyykkiä lattialla.
Ja voisihan pöydän päälle kerätä kypsyvää satoa, ettei kasviksiakaan tarvitsisi lattialle laittaa.
- Kohta onkin ensimmäinen satoni valmis! Dagmar ihasteli.
