Kamalasta eteisen kattoepisodista selvittyään ja huomattuaan, että eteinen muuttui kaksinverroin komeammaksi, Fia halusi uudistuksia muuallakin talossa.

Jouluaikaisten koristeiden ja kuusen poisviemisen jälkeen, mikä oli sen oivempi paikka uudistaa kuin ruokasali, joka saikin pian entisen valkoisen maalatun lattian tilalle uuden lattian. Materiaali oli sama kuin mikä oli eteiseenkin laitettu. Fia tykästyi kovasti kiiltävään lattiaan, joka oli helppo pitää puhtaana, vaikkei hän niin kamalasti siivoamisesta pitänytkään.

Hän kuitenkin käänsi pöydän eri asentoon ja vaihtoi mattojen paikkoja.

Tuonne sohvalle pääseekin nyt hieman paremmin istumaan, Fia huomasi tyytyväisenä.

- Mutta hyllyt ovat auttamattomasti liian tyhjiä, hän muikisti suutaan.

- Näyttää ihan siltä kuin olisimme vasta muuttaneet, hän puisteli päätään. Tarvitsen jotain tavaroita hyllyilleni ja pian sittenkin...

- Hmm, Fia nosti katseensa kattoa kohti. Tuohon olen silti oikein tyytyväinen. Kyllä tällä kertaa remonttimiehet tekivätkin hyvää jälkeä. Eikä mikään edes rikkoontunut. Mutta se ei ainakaan ole Suuren Tietäjän ansiota vaan paras ansio oli, ettei hän ollut paikalla.

Fia unohtui sohvalle haaveisiinsa niin pitkäksi aikaa, että torkahti ja silmät avattuaan oli alkanut hämärtää.

Hämärässäkin hän huomasi jotain kummallista olevan pöydällä...

Mentyään tarkastelemaan outoa esinettä hän huomasi sen olevan kupukello. - Oi, hän riemastui. Erik ei sittenkään unohtanut syntymäpäivääni!

Fian oli aivan pakko kurkistaa kupukellon sisälle ja koskettaa kultaisia lehtiä ja kultaista kalaa, jotka koristivat kellotaulua ylä- ja alapuolelta. - Tämä on varmasti ollut melkoisen kallis kapine, Fia hymyili riemuissaan. Kyllä Erik sentään tietää, mitä minulle kannattaa hankkia. Nyt se mies ansaitsee kunnon halauksen.