Kuten lapset yleensä, tykkää myös Fanny eläimistä ja niiden hoitaminen on Fannyn mieluisinta puuhaa. Hän suuntasi matkansa Pirtistä Metsäkorven kartanoon, missä Dagmarin luona majailevat monet lemmikit odottivat ruoka-annoksiaan.
Fanny tapasi Dagmarin tämän ruokasalissa, johon oli ilmestynyt uusi kiiltävän musta piano.
- Katsohan nyt, Fanny, mitä tänne on tuotu. Nyt voimme aloittaa koulupäivät pianon säestyksellä laulaen, Dagmar selitti.
- Onpas se kaunis piano, Fanny myönsi. Mutta kuka sen on hankkinut? Ja kuka osaa soittaa?
- Epäilenpä erästä syylliseksi pianon ilmestymiseen, mutta kukaan ei ole tunnustanut, Dagmar vinkkasi silmää. Luulen kyllä Emilien osaavan soittaa pianoa ja opettavan teidätkin soittamisen saloihin.
- Se olisi mukavaa, Fanny myönsi. Minä tulin katsomaan eläimiä, hän jatkoi ja kipaisi samantien malttamattomana tiehensä.
Dagmar laittoi pianon päälle muutaman koriste-esineen, jotka Erik oli tuonut reissuiltaan, ikään kuin muistuttamaan häntä epäilemästään pianon lahjoittajasta.
Fanny oli kiirehtinyt katsomaan undulaatteja, jotka olivat hänen lempieläimiään. - Oi, niiden sulkasato on hoitunut ja höyhenet alkaneet kasvaa takaisin! Fanny riemastui kurkistellessaan häkkiin. Ja toden totta: kaikki linnut olivat kasvattaneet uudet hienon hienot pyrstösulat ja siivetkin olivat untuvaisten höyhenten peitossa. (kiitos omien undulaattieni ja Miniklubilaisille Helsinkiin oivasta ideasta!)
Höyhenet pölisten ympäriinsä linnut lennähtelivät orrelta toiselle. Fanny huomasi Dagmarin kiinnittäneen muutaman lelun lintujen puuhailua varten. - Olettepas te sotkeneet häkkinne, Fanny torui lintuja.
Fannyn avatessa häkin luukun ja tarjotessa linnuille hirssiä, lennähti yksi rohkea lintu häkin suuaukolle Fannyn suureksi riemuksi.
Linnun kujertaessa suuaukolla, Fanny huomasi jotain häkin sisällä...
- Munia! Fanny kiljaisi. Me saamme undulaatinpoikasia! Ihanaa! (Kiitokset tästäkin hienosta pesästä kuuluu Miniklubiin!Kiitos siis)
Kauan lintuja katsottuaan, uteliaisuus Dagmarin huonetta kohtaan vei voiton ja Fanny hiipi lipaston luo.
- Kylläpäs Dagmarilla onkin paljon salaisuuksia, Fanny yllättyi. Laatikot täynnä päiväkirjoja ja rakkauskirjeitä! Ei olisi uskonut. Uskaltaiskohan yhtä avata ja kurkistaa sisältöä? Ihan hiukkasen vain, Fanny empi. Samassa hän kuitenkin huomasi paksun raamatun pöydällä. - Uusi raamattu. Onpa se painava. Uskontotunnit tulevat kyllä raskaiksi, äh!
Seuraavaksi Fanny meni kurkistamaan Dagmarin kaappiin.
- Luulin tätä vaatekaapiksi, Fanny yllättyi. Mutta täällä on kaikkea muuta. Oi, kuinka hienoja rasioita ja kaiken maailman höpsötyksiä. Eipä olisi uskonut todeksi, ellei omin silmin näkisi!
- Tuollaiset kengät Dagmarilla, Fanny hihkaisi nähtyään korkokengät kaapin alahyllyllä. - Eipä olisi Dagmarista uskonut!
Fanny kyykistyi katsomaan hienoja kenkiä lähempää. "Made by Lotta", luki kengissä. - Mitähän sekin tarkoittaa, mietti Fanny katsellessaan kenkiä. - Harmi kun Dagmar ei koskaan pidä niitä jalassaan, Fanny mutisi. Tainnut jalka kasvaa ulos noista kengistä, sillä Dagmarilla on yhtä iso jalka kuin miehillä, Fanny tirskahti.
Äkkiä Fanny kuuli ääniä oven takaa ja hän sulki nopeasti kaapin oven. Hänen piti ruokkia vielä muita eläimiä...
Fanny kiiruhti siis luokkahuoneeseen...
...missä majaili kazakstanilainen iso-aro-jänis omassa kopissaan. Fanny yritti houkutella jänistä ulos porkkanan voimalla.
Mutta jänis oli niin arka, ettei se uskaltanut poistua kopistaan. - Joko aiot alkaa talviunille? Fanny rapsutti jänistä kuonosta. Otahan ensin porkkanaa. Fanny tiesi, että jänis oli toimitettu Vaahteravaaran pappilasta kouluun, jotta se oli päässyt hyvään hoitoon ja toimisi samalla ikään kuin oppimateriaalina lasten sitä hoitaessa.
Fannyn mielestä olisi ollut vielä mukavampi, jos jänis olisi tullut ulos ja sen kanssa olisi voinut juoksennella ulkona. Hän olisi niin mielellään laittanut jäniksen hihnaan ja taluttanut sitä, mutta aikuiset olivat Fannyn mieliharmiksi torjuneet moiset ajatukset. Aivan kuin aavistaen Fannyn mietteet jänis katseli tyttöä isoilla nappisilmillään hievahtamattakaan paikaltaan.
Viimeiseksi Fanny antoi pesualtaan alla majailevalle siilille viiliä, jonka siili kävi heti lautaselta nuolemassa ja lyllersi takaisin pesäänsä. Siili oli asunut jo kauan Kuuralehdossa milloin missäkin, mutta vasta luokkahuoneen valmistuttua, oli ajateltu siilin saavan parhaan mahdollisen asuinsijan luokasta, jossa se sitten näyttikin viihtyvän. Siili oli löytänyt tiensä Kuuralehtoon kaukaa Etelä-Suomesta Ruusupionin puutarhasta Lumikellon alta, missä se oli orvoksi jäätyään pelastettu varmalta kuolemalta.
Akvaariokalat Fanny unohti tyystin, koska oli vieläkin harmissaan jäniksen laiskuudesta. - Miksei minulla ole ketään leikkikaveria? Fanny niiskutti. Miksi pitikin Juulian ja Johanin joutua niin pitkäksi aikaa sairaalaan. Eikö niille voisi laittaa puujalkoja, jotta pysyisivät pystyssä eivätkä jalat irtoilisi! Eikö siellä sairaalassa osata hoitaa lapsia, joilla on raajat irti ja tukka lähtenyt? Ei olisi uskonut sitäkään!