Dagmarin ruokasaliin oli valmistunut kakluuni, ja hänen piti sitä oitis rientää katsomaan.
Huoneeseen ehdittyään Dagmar tapasi Fian ja Erikin tyttäret, jotka kiljuivat ja voivottelivat.
- Tytöt! Dagmar huudahti ankarasti nähdessään tyttöjen kiipeilevän pöydällä. Mitäs tämä tarkoittaa?
- Jäin hiuksistani kiinni kattokruunuun! Itkeä tuhersi Juulia.
- Niin kun pojat lupasivat näyttää meille tämän talon kummituksen, jos Juulia lentää keijusiivillään pöydältä alas, valisti Fanny Dagmaria.
- Pojat kertoivat, että tämän taulun herra kummittelee yläkerrassa, Fanny näytti.
- Pojat olivat kuulleet myös ihan kuin hevosen hirnumista ja naisen naurua yläkerrasta, Juulia kertoi. Onko se sinun kuollut veljesi, joka täällä kummittelee? Juulia halusi tietää.
- Senkin hupakot, älähti Dagmar irrottaen Juulian pinteestä.
- Nyt menette molemmat istumaan tuohon sohvalle, Dagmar komensi tyttöjä.
- Minulla oli jotain tärkeää tekemistä, Dagmar yritti muistella. Mitähän se mahtoi ollakaan? Dagmar rmietti nojaten uuteen tuoliinsa, jonka oli kantanut alas vanhempiensa jäämistöstä. Loput tuolit hän oli tilannut Englannista saakka, jotta sai ruokasaliinsa samanlaiset tuolit. Uuden pöydän hän oli teettänyt, koska vanha pöytä oli ollut liian matala uusille tuoleille, jotka olivat melkoisen kookkaat. Tuolien väriin Dagmar oli yllättäen ollut hyvin tyytyväinen. Se sopi hienosti ruokasalin mattoon eikä riidellyt tapettienkaan värin kanssa. Mutta se kakluuni, jota hän oli tullut varta vasten katsomaan...
- Hui! Dagmar huudahti. Enhän minä niiden onnettomien työmiesten käskenyt tuollaista kakluunia mennä muuraamaan! Taisivat tuoda jonkun vanhan löytötavaran tänne jostakin! Saavat oitis purkaa kakluunin ja viedä sen mennessään. En huoli tuota saliini! Nyt ei auta muu kuin lähteä tutkimaan uunitehtaan valikoimaa itse paikan päälle.
Ja Dagmar poistui paikalta kengän kannat kopsuen unohtaen tytöt tyystin, mistä tytöt olivat vain hyvillään.
- Tässä meillä on valmistumassa kakluuni, selitti valmistaja uunitehtaalla. Sitä ei ole vielä varattu.
Kaakelit tehdään käsityönä paikan päällä, Dagmarille näytettiin. Tästä nyt on tulossa tällainen ruskeasävyinen...
- Jokainen kaakeli on käsin maalattu, joten ne ovat uniikkeja, valmistaja kertoi. Tässä saa hieman kuvaa, miltä kaakelit näyttävät.
- Ennen kaakelien kiinnittämistä niiden pinta lasitetaan, jotta ne kestäisivät paremmin.
- Suurinpiirtein tältä kakluuni näyttäisi valmiina. Kelpaisiko tämä Dagmar-rouvalle?
- Täytyy miettiä, Dagmar vastasi. Katson kunhan se ensin valmistuu, ja tuotte sen ruokasaliini. En osaa vielä päättää.
