Pitkän jääkylmän ja tautisen talven maattuaan sairasvuoteella Dagmarin hyvässä, mutta perin oudossa hoidossa, oli Erik saanut takaisin hiuksensa.

Liekö ollut merkitystä kaalinlehdillä, pihkalla vai Fian päästä saadulla istustushiuksella, mutta Erikin oranssinpunaisten hiusten tilalle oli kasvanut paksu tummanpunainen hiuspehko.

- Jos en muuta tietäisi, arvelisin Dagmarin noituneen päästäni kasvamaan aivan vääränlaisia karvoja, Erik mietti tuskissaan peilikuvaansa katsottuaan. Mitä olivatkaan ne puheet Lapin samaanista ja hänen tukankasvatusohjeistaan,  mitä kuulin hänen mumisevan kuumehoureissa maatessani? Olen muistavinani, että Dagmar mainitsi jonkun tärkeän aineen puuttuneen ja hänen korvanneen sen jollain toisella aineella... Mitä se nainen menikään tekemään? Mutta kiitollinenhan minä olen hänelle. Ilman hänen apuaan olisin menehtynyt lumikinokseen.

Voimiensa palattua ja talven taituttua kesäksi, Erikin mielessä syttyi polttava halu merille. Oli hankittava uusi laiva jäissä tuhoutuneen tilalle. Siispä matkaan. Oli nautinnollista katsella, miten laivan keula halkoi aaltoja sen ylittäessä merta.

Erik katseli silmät sirrillään lähestyvän kaupungin silhuettia.

Ja kyllä vain - huhut olivat pitäneet paikkansa. Kaupungin satama oli täynnään laivoja. - Ehkäpä sieltä löytyy kelvollinen purtilo minunkin tarpeisiini, Erik mietti. Miten minä muuten voin tehdä töitäni? Ilman laivaa olen rahaton, joten laiva on hankittava, jotta pääsen jälleen merille. Ehkäpä hankin jotain muutakin tarpeellista, vaikka aikaa ei olekaan kovin runsaasti. Dagmarille jotain... Niin ja Fialle tietysti...

Erik vaelsi pitkin kaupungin kivikatuja etsien sopivia esineitä naisväelle vietäväksi, mutta kuinka ollakaan hänen silmiinsä osui enenevässä määrin häntä itseään miellyttäviä tavaroita.

- Pakkohan minun on kätkeä merirosvoilulla ansaitsemiani rahoja nimismiehen vaanivilta silmiltä ja hankkia niillä sellaista, minkä alkuperän selvitys on jopa hänelle mahdotonta, Erik mietti. Näihin saan uppoamaan jo ison tukun rahaa, ovat sen verran arvokkaita. Noh, ehkä teen hieman voittoa hankkiessani ne täältä... ja sitten vaimoväen lahjoja hankkimaan... Ne käärinkin pakettiin ja saavat itse avata, kunhan ehdin kotiin asti, Erik päätti, sillä hänellä oli kiire vielä erääseen paikkaan ennen kuin ehti kotimatkalle.

Tauluihin saisi sijoitettua uskomattoman paljon rahaa ja niiden arvo kasvaisi ajan myötä, joten Erik riensi sisälle kauppaan.

Kauaa ei Erik ehtinyt ihastella tavarapaljoutta eikä muuta kuin hipaista ohimennen joltain laivalta kauppaan tuotua ruoria, kun hänen olkapäätään kosketettiin: - Voinko kenties auttaa? Erik kuuli äänen kysyvän.

Kauppa katosi Erikin silmistä ja hän näki edessään ainoastaan nuoren naisen. - Emilie! Erik huudahti ja kaappasi naisen syliinsä. Siskoseni! Minä luulen pystyväni auttamaan sinua paremmin kuin ikinä uskotkaan.

Ja niin Erik osti koko kaupan taulukokoelman ilmoittaen kaupan omistajalle, että tämän työntekijä lähtee hänen mukanaan pohjoiseen.

Kotiin jälleen päästyään Erik ihasteli hänelle itselleen varustettua huonetta, jonka sisustamisen Fia oli aloittanut hänen oltuaan juuttuneena jäihin laivansa kanssa. Fian taka-ajatuksena oli tosin ollut saada Erik pysymään enemmän kotona, kun tällä olisi paikka, missä hän voisi olla hiljaisuudessa miettimässä työasioitaan.

Sillä Fialla ei ollut aavistustakaan seinän takana piilossa olevasta huoneesta, joka tarjosi Erikille paljon enemmän sielunrauhaa hänen katsellessaan kaikkea hankkimaansa omaisuutta. Erik katseli liikuttuneena ensimmäiseltä laivaltansa pelastettua tykkiä ja huokaisi nähdessään sen takana entisen laivansa pienoismallin. Toisaalta hän tiesi maineensa entisestään kasvavan, kun hän aikanaan palaisi merille uudella laivallaan, vaikka jo niin monet luulivat hänen menehtyneen miehistönsä tavoin.

Erik otti pienoismallin ja asteli takaisin viereiseen huoneeseen lukittuaan oven teettämällään avaimella tarkoin takanaan. Avain oli niin suuri ja painava, etteivät lapset jaksaisi sitä kantaa puhumattakaan oven avaamisesta lasten voimin. Toisaalta avain oli niin kookas, että sen piilottaminen nimismiehen tarkoilta silmiltä saattaisi olla vaikeaa...

Miettiessään avainongelmaa Erik asetti muutamia tauluja huoneensa seinälle. Siinä oli kuva hänen entisestä ja uudesta tuliterästä laivastaan. Pienoismallin hän laittoi hellin käsin kirjahyllynsä päälle. Siinä oli hänen entinen elämänsä, jota ei enää takaisin saisi. Nyt koittaisi uusi elämä uuden laivan kapteenina.

Hankkimansa takkavälineet Erik järjesti takan eteen. Fia oli sytyttänyt tulen takkaan heti Erikin saavuttua, mutta oli jäänyt Erikin siskon kanssa tutustumaan, joten Erik oli päässyt livahtamaan naisten ulottumattomiin omaan maailmaansa.

- Kylläpäs minua onnisti, kun sain näin huomaavaisen vaimon itselleni, Erik istahti tuoliinsa myhäillen. Ei olekaan monella miehellä tällaista paratiisia kodissaan. Tänne onkin lapsilta pääsy kielletty. Pyhitän tämän vain ja ainoastaan miesten käyttöön. Hmm... Paitsi, enhän minä tunne kylältä ketään muuta miestä kuin nimismiehen, kun kaikki aikani on mennyt merillä seilatessa. Tulipas tästä nyt ongelma. Onko totta, että minun tulee nimismies päästää tänne huoneeseeni viettämään aikaa kanssani?

Talven aikana Erik oli oppinut hieman huonoja tapoja, mutta se antoi selityksen, miksi lapset eivät olleet huoneeseen tervetulleita, joten Erik uskoi nimismiehen nielevän syyn sen kummempia ihmettelemättä. Ja toisaalta, huonehan oli hänen ja eikö hän ollut isäntä talossaan! Ja Erik puhalsi savut suupielestään tyytyväisenä keksimäänsä verukkeeseen.   - Jotain hyvää tästäkin, hän ajatteli.

- Taidanpa laittaakin aamutohvelit jalkaani ja tehdä oloni oikein mukavaksi vaimoväen istuessa juoruilemassa, Erik päätti. Ehkäpä otan pienen pikarillisen juotavaakin. Kurkkuahan tässä jo kuivaakin.

Erik katseli huonettaan nautiskellen takkatulesta ja sen tuomasta valosta.

Vasta sitten hän huomasi seinän vieressä jotain uutta. - Kas, hän tuumasi. Tämäkö oli se Fian lupaama yllätys, jonka hän oli saanut minulle tuotavaksi eräältä ystävältään. Kukas se nyt olikaan - Hilla-joku??? Olipas hän tosiaankin ystävällinen, Erik mutisi. Kyllä miestä nyt hemmotellaan.

- Mutta ehkäpä on aika siirtyä vaimoväen luokse ja katsoa, miten siskoseni alkaa kotiutumaan, Erik  mietti. Emilie taitaa tarvita uusia vaatteitakin tänne pohjoiseen muutettuaan. Ja täytyy kysyä huolisiko Dagmar hänet luokseen asumaan...