Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


lauantai, 4. elokuu 2012

Bloggeriin mars mars!

Kuuralehto muutti monen muun vuodatukseen pettyneen tavoin uuteen paikkaan. Laitoin sinne aloitukseksi kuvia ja entiset tekstit Dagmarin kasvihuoneprojektista, kun ei vielä muuta ollut laittaa. Kuvat ovat kadonneet, mutta onnekseni olen tehnyt  "taustatyötä" koko ajan tarinan edistyessä, ja laittanut teksit kuvineen loogiseen järjestykseen sekä tallettanut ne sekä omalle koneelle että muistitikulle. Tämän kun piti olla omalle jälkipolville kerrottua tarinaa sukuni jäsenistä niin hyvin kuin kykenen sinne totuudensiemeniä tarinaan kylvämään. Tällä hetkellä tarinat ja kuvat  tosin ilahduttavat ainoastaan itseäni enkä osaa sanoa mitä teen aiemmille kirjoituksilleni, joissa ei kuvia näy... Taitaa olla liian kova työ alkaa koko tarina uusiksi tallentelemaan uuteen blogiin. Toivottavasti te jotka olette tarinaa seuranneet, olette ehtineet käydä viimeisimmät kuulumiset ja kuvat katsomassa.

Kuuralehdon tarina siis jatkuu täällä
Tervetuloa seuraamaan jatkoa sitten kun sitä jossain vaiheessa tulee!

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Dagmarin kasvihuoneprojekti edistyy


Dagmar huomasi oven nojailevan seinää vasten ja katsoi sen olevan juuri sopiva hänen kasvihuoneeseensa. Eipä aikaakaan, kun hän kiinnitti oven paikoilleen. Onneksi ovi ei ollut painava. Myös kattorakenteita hän kiipesi kokeilemaan. Melkoisen hyvät olivat nekin.

Eikä mennyt kuin tovi, että Dagmar kasasi kasvulaatikot, joihin pisti siemenet itämään ja hieman "Hokkus Pokkus-Kasvutaikaa", niin mullasta pilkotti erinäisiä kasveja Dagmarin suureksi hämmästykseksi ja iloksi.

Dagmar kurkisteli tuotoksiaan oven raosta. Aikoivatko ne vielä kasvaa ja vallata koko hänen kasvihuoneensa?

Taikavoimin kasvihuone siirtyi tulevalla paikalleen...

...missä sille oli varattuna kasvihuoneeseen sopiva kivinen lattia.

Tätäkin ihmettä Dagmar kummasteli oven raosta sisään tirkistellen. Mutta hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä.

Koska halusi saada peräseinälle pöydän, ei auttanut muu kuin alkaa itse nikkaroimaan rakennusmiesten ollessa edelleen pyhäpäivän vietossa eikä Dagmarilla ollut aavistustakaan saapuisivatko mokomat enää hänen kasvihuonettaan viimeistelemään joutuessaan kulkemaan ullakon läpi. Sitä olivat monet muutkin rakennusmiehet aiemmin säikkyneet ja ottaneet lopputilin.

Pöytä sopi kuin nakutettu kaikin puolin hänen huoneeseensa. Sen päällä olisi helppo istuttaa uusia taimia ruukkuihin tarvitsematta kyykkiä lattialla.

Ja voisihan pöydän päälle kerätä kypsyvää satoa, ettei kasviksiakaan tarvitsisi lattialle laittaa.

- Kohta onkin ensimmäinen satoni valmis! Dagmar ihasteli.

lauantai, 23. kesäkuu 2012

Metsäkorven kartanon mailla

Metsäkorven kartanossa oli vietetty hiljaiseloa koulun loppumisesta alkaen.

Kartanon huoneet olivat hiljaisia. Kukaan Dagmaria lukuunottamatta ei siellä liikkunut. Dagmar mietiskeli jo, pitäisikö aloittaa kesäkoulun pitäminen, jotta elämää olisi ympärillä, vaikka toisaalta hän nauttikin hiljaisuudesta.

Tekemisen puute sai aikaan sen, että viimeinenkin valo asennettiin kolmannen kerroksen porraskäytävään, missä sitä oli kovasti kaivattu. Väreiltään lamppu ei Dagmarin mielestä sopinut parhaimmalla mahdollisella tavalla tilan tapetteihin, mutta Dagmarilla olikin mielessä laittaa tilaan kirkkaita värejä. Ja olihan vihreä punaisen vastaväri, oli hän joskus oppinut.

Kolmannesta kerroksesta portaat noustuaan pääsee - kuinkas ollakaan - pihamaalle!

Kaikessa kiireessä ja touhussa lasten riennettyä kesälaitumille, oli Dagmar laittanut hameensa pyykkiin, eikä hän tiennyt, oliko hame tullut jo pestyksi, sillä koko vaate oli kadonnut kuin tuhka tuuleen! Dagmar oli näin ollen pakotettu ottamaan käyttöönsä ullakolta löytämänsä Aaron-veljensä housut, jotka onneksi sopivat hänelle kokonsa puolesta. Muutoin Dagmar ei halunnut kenenkään näkevän häntä housuihin pukeutuneena, joten hän oli linnoittautunut sisälle, mistä ei tullut näyttäytymään ennen kuin tiesi ettei kukaan häntä näkisi miesten vaatteissa.

Dagmar oli heti kevään tultua suunnitellut laittavansa pihamaan kuntoon ja rakennuttaa sinne kasvihuone. Työmiesten lähdettyä juhannukseksi ansaittuja vapaita vietttämään, Dagmar uskaltautui pihalle tarkastelemaan miesten aikaansaannoksia. Kasvihuone oli jo hyvällä mallilla ja pihamaalla lojui kasassa tulevat aitatarvikkeet.

- Ovatpa he huolimattomasti jättäneet kasvihuoneen ikkunat! Dagmar huudahti nähtyään rakenteisiin nojaavat lasit. 

Dagmar kömpi sisään kasvihuoneeseen todeten, että oven karmi oli liian matalalla. Hän joutui kumartamaan päätään, ettei löisi otsaansa kamanaan.
- Kuinka lyhyitä ne miehet oikein ovatkaan, kun eivät osaa laittaa tarpeeksi korkeaa oviaukkoa! Hän moitti. Toisaalta, jos laittaisi koululaiset hoitamaan kasvihuonetta, hänen ei tarvitsisi niin usein itse tulla sisälle. Ja oikeastaan, haittasiko matala oviaukko ketään muuta kuin häntä itseään? Päätä kumartaen siitä pääsi joka tapuksessa sisälle.


Dagmar mittaili katseellaan kasvihuonetta. - Tuohon mahtuu tomaatit, tuohon kurkkuja..., hän mietiskeli.


- Sepäs vasta onkin kaikille Kuuralehtolaisille pieni yllätys, kun saan kasvihuoneen valmiiksi ja kutsun heidät katsomaan hyötypuutarhaani! Dagmar maalaili hyvillään.

lauantai, 9. kesäkuu 2012

Sirkalta tunnustus!


Pitkästä aikaa sain tällaisen yllätyksen. No, se oli ihan kiva sattuma, sillä juuri tuona päivänä oli imuri vetäissyt uumeniinsa ompelemani leningin. Tunnustuksen saajan pitää kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin seitsemälle blogin pitäjälle.

1. Minä en seuraa TV:stä mitään sarjaa. En ylipäätään katso mitään ohjelmia juuri koskaan. Aamulla käyn nopeasti lueskelemassa txt-tv-uutiset.
2. Minulla on 3 ammattitutkintoa, mutta juuri tällä hetkellä toimenkuvani sisältää melko lailla muuta kuin koulutukseeni kuuluvia asioita.
3. Nykyiseen työhöni minulla ei ole varsinaista koulutusta.
4. Kirjoitusharrastuksestani on ollut tosi paljon hyötyä nykyisessä työssäni, jossa joudun paljon kirjoittamaan ja kuvailemaan asioita muille luettavaksi.
5. Itkin viimeksi kirjoittaessani blogiini tarinaa vanhasta sotaveteraanista ja muistellessani meidän tapaamisiamme ja ajatellessani hänen elämäänsä
6. Siivous ja ruuanlaitto ei ole ollenkaan mun juttuja.
7. Mineilyn ohella harrastan undulaattien kasvatusta ja meiltä onkin muuuttanut melkoinen määrä poikasia maailmalle.

Seuraaville henkilöille ojennan tämän tunnustuksen edelleen:
Marjukan Minit
Tupasvillasatu
Miniasiat mielessä
Eevert Taavitsaisen talo
Nonna Elizabetta
Nukkekoti Villa Valila
Nukkekoti Casablanca

tiistai, 5. kesäkuu 2012

Tekevälle sattuu ja tapahtuu...

Kaikki kävijät ovat varmaan huomanneet minun näperrelleen nuken vaatteiden parissa jonkun aikaa. Prinsessa Victorian mekkoja oli aikomus tehdä muutama, samalla kaavalla vähän muunneltuina ja ehkä erilaisista kankaista. Olen tehnyt toista leninkiä samasta kankaasta kuin ensimmäinen on, mutta tähän toiseen laitoin helmikirjailun miehustaan. Se oli sitä vaille valmis, että kaipasi ainoastaan taakse nepparit pusero-osaan. Hameosan tarkoitus oli olla yhtenäinen. Tätä olen koneen ääressä kirjaillut parina iltana töitten jälkeen ja sitä ennen noin viikon verran. Ja sitten... minun toinen projektini on kasvattaa undulaatteja. Ihana harrastus, mutta kuten kaikki arvaavat, linnut hieman sotkevat ja huomenna yksi lintua itselleen meiltä haluava on tulossa Turusta asti poikasia katsomaan, joten ... piti alkaa siivoamaan. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, ihan kiva siivousinspis oli päällä, mutta... minun pesivät lintuni ovat häkissä yläkerrassamme minun tietokoneeni lähettyvillä, jonka ääressä siis minulla on tapana istua ja käsin pistellä noita vaatteita ja tähän liittyen tämä vahinko sattui:
Imuroin myös tietokoneen pöydältä pikkusilppua ja langanpätkiä ja pikkuisia kangaspaloja ja sen sellaista kunnes yhtäkkiä huomasin, tai oikeammin KUULIN kuinka joku isompi juttu meni meidän keskuspölynimuriin! Eipä tarvinnut kauaa miettiä MIKÄ se oli! Sinne meni toinen melkein valmis leninki! Enkä taida pyytää tuota Suurta Tietäjää avustamaan leningin etsinnässä, helpommalla pääsen tai ainakin säästyn korvien kuumotukselta kun Suuri Tietäjä kertoo, missä saa ommella ja missä ei ja mitä puhdistetaan imurilla ja mitä ei... Siispä... aloitan alusta... joskus...  Ja ainakin tiedän, ettei kannata mennä imurilla puhdistamaan pesimäpöntön katteita vaikka häkin pohjan imurilla puhdistankin... Että sellaista kuuluu tänään tänne ---