Emilie oli huolissaan kuunnellut miesten sananvaihtoa pirtin remontista. Milloin hän kuuli pirttiä puretun liikaa, milloin jotain oli tehty liian vähän. Tiesikö kukaan, miten vanha pirtti oikeastaan piti entisöidä? Edistyikö pirtin remontti ollenkaan, hän kummasteli. Aikansa mietittyään, hän houkutteli Amandan näyttämään tien pirtille, jotta pääsisi omin silmin toteamaan, mikä pirtin tilanne oli.
Pelokkaana hän raotti pirtin oven. Hän henkäisi hämmästyksestä nähdessään ensimmäisenä pienen kehdon. Kehdon yläaisaan oli kiinnitetty jopa pieni helistin vauvan silmien iloksi ja pienten kätösten tavoiteltavaksi. - Oi, siinä on vuode Danielille, Emilie näytti tyytyväiseltä. Kaikki petivaatteetkin on jo laitettu valmiiksi.
Amanda puolestaan katseli nurkassa olevaa kirstua kuin ihmetellen, mistä miehet sellaisen olivat löytäneet ja pirttiin kantaneet. Siihenpä Emilie voisi laittaa liinavaatteensa, hän mietiskeli.
Mietteissään hän laittoi tulen leivinuuniin, jotta saisi pirtin lämpimäksi.
Emilie laittoi sillä välin kahvipannun tulelle ja tuota pikaa heillä oli myös marjapiirakka valmis kahvin kanssa nautittavaksi. Liedelle Emilie asetteli hellin käsin vitivalkoisen uuden kattilansa.
Kuultuaan saavansa oman pirtin asuttavakseen oli Emilie pikaisesti ostanut astioita säästämillään rahoilla, joiden avulla oli aikonut matkustaa miehensä luokse. Enää hän ei lähtisi maailman ääriin miehensä perässä vaan jäisi Kuuralehtoon asumaan tehden siitä kodin itselleen ja pojilleen. Osaltaan Erikillä oli ollut vaikutusta asiaan, sillä tämä oli kautta rantain saanut jollain keinolla tietää, että Emilien miehellä oli toinen perhe siellä kaukana jossain. Eikä Emilien kannattanut haikailla moisen petturimiehen perään.
- Nämä lehmäkuvioiset astiat ovat hirveän hellyttäviä, Emilie näytti Amandalle. Ne ovat niin kauniita, etten tiedä raskiiko niitä edes ottaa käyttöön koskaan jotteivät likaannu.
- Niin, Amanda myötäili. Siitä puheen ollen... Missähän miehet ajattelivat sinun tiskaavan? Tiskaamiseen on kyllä maljat pöydän alla, mutta eivät kai he ajatelleet sinun siellä kontallasi tiskaavan?
- Eikä minulle ole omaa vuodettakaan, Emilie lisäsi.
Amandan ottaessa rieskaleivät uunista, hän näytti samalla Emilielle uuninpankolla olevia vuodevaatteita. - Ehkä he ajattelivat sinun nukkuvan tuolla. Siellä ainakin on tyyny ja peite.
- Mutta siinähän on poikien kastemekkokin ripustettuna, Emilie katseli ihmeissään. Kuinka kummassa sekin on tänne tuotu? Ei Erik ole ainakaan tätä pirttiä sisustanut! Tuollaiset porkkanapatalappu ja kanikuvioinen käsipyyhekin..., Emilie ihasteli näkemäänsä.
- Eivät nämä todellakaan ole Erikin aivoituksia, Amanda naureskeli. Taitaapa olla niin, että Dagmar pyysi minua ompelemaan nämä, mutten tiennyt hänen niitä tänne tuovan. Taisi unohtaa kertoa minulle, hajamielinen kun on.
- Mutta Amanda, Emilie huudahti äkkiä. Tuolit puuttuvat kokonaan! Missä me nyt juomme kahvimme? Lattialla istuen?
- Istutaan ulkoportaille, Amanda ehdotti. Ja mikäpäs se muu auttoi kuin ottaa kahvikupponen käteen ja istahtaa portaille tuolien puuttuessa. Emilien silmien eteen nousi kuva pirtistä. Siellä uuninpankollako miehet ajattelivat minun nukkuvan? Hän mietti rypistellen kasvojaan. Sen kamalan hirven pään vieressä? En totta vieköön astu sinne jalallanikaan. Saavat tehdä minulle sängyn mahdollisimman kauas moisesta otuksesta.
