Lilin saatua itselleen uuden asun, hän oli jäänyt toviksi kuuntelemaan ompelijansa huolia.
Sillä ompelijan takahuone oli täynnään kankaita...
ja melkoinen kasa nauhoja lojui siellä täällä.
- Mon Dieu! Eihän tämä käy laatuun laisinkaan! Huudahti Lili. Kansa kärsii kurjuutta ja köyhyyttä ja silti huoneet pullistelevat käyttökelpoisesta tavarasta! Tähän täytyy saada muutos. Comme je le dis!
Ja kuten kaikki tietävät teollistuminen alkoi aikoinaan Ranskasta 1850-luvulla. Sitä ei ehkä kuitenkaan kovi moni tiedä, kuka oli teollistumisen alullepanija!
Sillä Lili sai ajatuksen ompelimon perustamisesta nähtyään tavaraa pursuavat tilat eikä aikaakaan kun joukko hänen löytämiään köyhiä naisia hääri kankaiden kimpussa muokaten niistä kaikenlaista.
Liukuhihnatyö tehtaassa ei ollut kovinkaan monen ranskalaisnaisen unelma, olivathan he eläneet romanttisissa haaveissa koko siihen astisen elämänsä ajan. Leivän puute pöydässä ja ovella koputtavat samassa tilanteessa olevat kerjäläiset saivat kuitenkin naiset tulemaan töihin tehtaaseen paremman elintason toivossa.
Niinpä pian toiset naisista muokkasivat valmiita paloja kasvojen muotoon, kun toiset...
...viimeistelivät pään kiinnittämällä siihen korvat sillä välin kun muut ahersivat raajojen parissa.
Lopulta naiset olivat saaneet kasaan nallen...
... ja pari lisää...
Lopulta nalleja olikin enemmän ja he laittoivat poikanalleille rusetin ja tyttönallet saivat myös pienet hamoset ylleen.
- Entäs tämä kasa sitten? Surkeili ompelijatar.
- No, tehdäänpäs nyt näin..., supisi Lili ompelijattaren korvaan. Ja hän kertoi ideansa, jonka ompelijatar pani hetimiten käytäntöön.
Pian alkoivat langat muuttua monenlaisiksi kuviksi.
Pohjakankaat täyttyivät monenkirjavista väreistä, joita naiset sommittelivat kankaalle.
Kun alkuun oli päästy, naisia ei enää tuntunut pysäyttävän mikään. Yhä lisää seinälle ripustettavia kudoksia syntyi naisten nopsissa käsissä.
Syntyi erilaisia maisemakuvia...
ja kuvia erilaisista rakennuksista...
sekä hieman eksoottisemmistakin kukista...
sekä pari muuta tavallisempaa kuvaa.
-Il semble à quelqu'un, Lili tuumasi tyytyväisenä ja onnitteli työntekijöitään ahertamisesta.
- Nyt voitte pitää ruokatauon, hän lupasi. Minä kehittelen sillä aikaa jotain uutta!
Sillä kuinka ollakaan Lili oli tutkiessaan ompelimon tiloja nähnyt ison puuvaraston, missä oli listoja, rimaa ja lautaa monen moista.
- Hmm, hän mietti. Mitäs jos...?
Ja kun naiset palasivat työpöytiensä ääreen syötyään pitkästä aikaa vatsansa täyteen Lilin tarjoamasta seisovasta pöydästä, Lili kertoi heille seuraavan suunnitelmansa. Jälleen naiset rupesivat toteuttamaan Lilin ehdotusta. Pian heidän käsistään syntyikin kehystettyjä kangastauluja.
- Näistä saa kuin saakin lastenhuoneisiin iloa monelle lapsukaiselle! Lili tuumi naisten nyökytellessä vieressä.
Pian ei Lilin tarvinnut enää ehdotella tehtäviä tuotteita vaan naiset alkoivat ideoimaan omin päin kuka halusi tehdä mitäkin. Niin syntyi päiväpeittoja lasten vuoteisiin ja tyynyjä...
Pienemmistä kangaspaloista sai hienoja päällisiä henkareihin sekä patalappuja. Joku keksi tekaista wc-paperipidikkeenkin ja päivävarjoja ehti syntyä muutama...
Saisipa muutama hieno Madame uuden hatunkin päähänsä ja näytti joukossa syntyneen ruusukuvioinen käsilaukkukin. Ja niin naiset alkoivat miettimään uusia vaatteita katsellessaan omia nuhraantuneita asujaan...
Aluksi he kokeilivat valmistaa pieniä mekkoja ja kun he olivat työnsä tulokseen tyytyväisiä, halusivat he kokeilla jotain vaativampaa...
Ja kuten kaikki tietävät, muoti sai alkunsa Ranskassa. Sitä ei ehkä kuitenkaan kovin moni tiedä, että se alkoi kuin alkoikin juuri Lilin palkkaamien naisten toimesta pienen kylän laidalla sijaitsevassa pienessä ompelimossa...
Ompelimon naiset halusivat luoda jotain ennenkuulumatonta ja se minkä he saivat aikaan yksissä tuumin, sai jokaisen hämärässä ompelimossa työskentelevän naisen silmät loistamaan.
Sillä he olivat halunneet yhdistää entisen romanttisen elämänsä haaveet todellisuuteen. Ja kukapa ei tuntisi itseään prinsessaksi edes yhtenä päivänä elämässään pukeutuessaan viattomana morsiamena valkoiseen asuunsa.
Lili nosti toisen puvun eteensä silittäen helmikirjailuja ja kosketellen kauniita pitsihihoja.
- Tästä minä olen joutunut luopumaan, hän mietti mielessään. Minä en ikinä saa Erikiä, kuten naisen tulee rakastamansa mies saada. Sillä Erikin omistaa toinen eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia. Minä olen kuitenkin saanut Erikin kanssa pojat, Enriquen ja Emericin, jotka ovat minulle arvokkainta maailmassa, Lili huokasi.
Ja Lili laski puvun käsistään varoen, ettei kukaan huomaisi hänen silmänurkassaan kimmeltävää kyyneltä.
- Minun tulevaisuuteni on tässä, hän päätti. Tämä on oleva minun elämäni ja unelmieni täyttymys sekä turva pojilleni koko heidän loppuiäkseen, sillä minä aion pitää tämän tehtaan hengissä ja tuoda kaikille kyläläisille toimeentulon, josta he eivät ole koskaan osanneet edes uneksia. Olen itsekin saanut lahjana elämän, josta minulla ei ollut nuoruudessa mitään tietoa. Tämän hyvinvoinnin haluan jakaa muillekin kyläläisille. Tosin heidän pitää se itse ansaita... Ja työtä aion minäkin tehdä huolehtimalla, että kaikki sujuu ilman ongelmia.
Lili kiersi tehdassalia ja näki kuinka kaikkialla aherrettiin kuka mitäkin tehden. Syntyi mattoja, hääasuihin huntuja kruunuineen, mekkoja laihoille naisille...
Syntyi myös hameita puseroineen tai boleroineen hieman kurvikkaammille rouville sekä hameita, joille ei oltu vielä ehditty miettiä yläosaa...
Näkipä Lili jonkun tehneen jopa turkin.
Ja niin jäi Lili vielä pitkäksi aikaa mietteisiinsä tehtaalleen naisten jo paljon aiemmin poistuttua kohti kotejaan iloisesti rupatellen ja uusia ideoita yhdessä pohtien.
Tästä tavarapaljouden joukosta olevista nalleista tai bunkatauluista saa edellisen postauksen kyselyyn/tietokilpailuun vastannut jollain tavalla valituksi tullut henkilö valita itselleen yhden haluamansa... Lisäksi tulee joku/jotain ylläriä ja pieni ostotavara. Sitäpä en sitten esittelekään etukäteen.
Muut tavarat/ tuotteet Lili laittaa myyntiin. Lilin kauppa, missä oikeasti on myytävänä olevat tavarat ja vaatteet, aukeaa omalle sivulleen kun ehdin sen laittaa. Lisäilen sinne sitä mukaa uusia kun niitä syntyy ja niin kauan kuin olen saanut kaikki itselleni tarpeettomat materiaalit käytettyä. Laitan sinne sähköpostiosoitteeni, mihin voi ottaa yhteyttä jos näkee jotain minkä haluaa itselleen.
Ne mitkä eivät mene kaupaksi käytän varmaan ensi kerralla joulukalenteri- tms vaihdoissa.