Fia sai pitkällisen taivuttelun jälkeen Erikin luovuttamaan kätköistään kullanväristä papyrysta, jonka avulla Fia aikoi eteisen katon korjata.

Aikansa katseltuaan materiaalia ja rikkinäistä kipsilevyä, Fia alkoi sommittelemaan toivottavaa tulosta...

Kipsilevyn keskiosa oli auttamattomasti piloilla sen murruttua tuhansiin osiin, joten se piti kokonaisuudessaan poistaa ja jäljelle jäi monena osana olevat kehykset. Palat Fia kiinnitti toisiinsa niin hyvin kuin taisi.

Kehyksissä olevat säröt oli jotenkin peitettävä ja siihen papyryksestä löytyi sopivat kukka-aiheet. Kipsilevyn keskiosa oli säilynyt onnen kaupalla ehyenä, joten sen Fia kiinnitti takaisin entiselle paikalleen, mihin lamppu myöhemmin kiinnitettäisiin.

Poikki mennyt sähköjohto piti korjata ennen levyn uudelleen kiinnittämistä, koska johto jäisi edelleen levyn alle. Tosin nyt osa kipsilevystä olisi paperia.

Loppujen lopuksi katto alkoi näyttää entistä ehommalta kullanvärisine koristeineen.

Erik ei uskonut silmiään tultuaan tarkastelemaan tilannetta. Hänenkin mielestä Suuren Tietäjän tekemä kömmähdys oli ollut onnenkantamoinen, koska katto näytti paljon paremmalta kuin ennen.

Lattialla oli enää muisto suuresta katastrofista, jonka Tietäjä oli aiheuttanut, mutta Fia ei aikonut paljastaa Tietäjälle, miten asian kanssa lopulta kävi. Olihan moisesta seurannut paljon sotkua ja turhaakin työtä. Toisaalta Fia oli erittäin hyvillään uudistuksesta.

Erikin haki kätköistään myös uuden maton eteisen lattialle.

Lattia uusittiin saman tien Metsäkorven kartanosta ylijääneillä parkettimateriaaleilla.

- Ehkä tänne jotain vielä mahtuisi, Fia mietiskeli katsellessaan valmista eteistään. Vaikka eteinen pieni onkin, niin enköhän onnistu jonkinlaisen istuimen sovittamaan tähän tilaan...

- Niin ja ehkä tuonne peräseinälle olisi hyvä laittaa hylly tavaroita varten..., Fia jatkoi suunnittelua. Ei tämä kyllä näytä enää minun entiseltä eteiseltäni, Fia nautti näkemästään ja lähti tyytyväisenä askareisiinsa.