Kun Kuuralehdon eteisestä astutaan sisälle taloon on ensimmäinen huone vieraskammari, jossa niitä harvoja Kuuralehtoon poikkeavia vieraita kahvitetaan. Amandalla on huoneessa jo kauan sitten sinne hankkimansa sohva, joka on pitäjän käsityöläiseltä, jolta pääasiassa Amanda muutoinkin hankkii kalusteensa ja sisustuksensa. Amanda on kevään aikana ja Callen poissaollessa sisustanut huoneita monilla tauluilla, joiden kuvat hän on saanut Helsingistä saakka (Kiitos Maarit ja Miniklubi!)

Seinälle sohvan viereen Amanda kiinnitti amppelin, johon oli sommitellut kukka-asetelman.

Amppelin hän oli saanut lahjaksi, ja se oli oikein sopiva juuri tähän tarkoitukseen. (Amppeli Shaniqilta askivaihdossa)

Kukka-asetelman lisäksi Amanda oli päättänyt hankkia muutakin kaunista vieraskammariaan koristamaan. Kammari kun oli niin kauan kaivannut täydennystä.

Korkea kynttelikkö pääsi arvoiselleen paikalle.

Kynttilöihin saattoi laittaa tulen ja istua illan hämyssä tunnelmavalaistuksessa, kuten Amanda ja Calle nyt tekivät. Pitkään he istuivat vieretysten puhumatta mitään, sillä kumpikin oli omissa ajatuksissaan.

Amanda oli laittanut pöydälle mansikoita jälkiruoka-astioissa sekä uudenuutukaisen teekannunsa.

Toiselle pöydälle Amanda oli laittanut uuden pöytäpeilinsä. (Nämäkin osat saatu Maaritilta!Kirja Shaniqilta)

Mansikat eivät tosin oikein kummallekaan maistuneet, sillä heidän mielensä täytti huoli lapsiensa tähden. Olkoonkin, että molempien lapset olivat jo aikuisia ja perheellisiä, Amandan tytär, Fia on siis naimisissa Callen pojan, Erikin kanssa. Paljon myöhemmin olivat Amanda ja Calle avioituneet keskenään eivätkä he vielä silloin olleet tietoisia että lapsensa olivat perustaneet perheen. Tai ehkä Callella oli jo jonkinlainen aavistus asiasta... (Tästä voi lukea enemmän täältä)

- Voi Calle, aloitti Amanda nieleskellen. Kun minulla on ollut pitkään aavistus Fian ja Erikin avioliitosta...

- Niin niin, Calle jatkoi mietteissään. Sinähän varmaan tiedät joka tapauksessa yhtä ja toista, että Erikillä on perhe myös Ranskassa. Sitä en mene kieltämään.

- Meidän täytyy pitää huoli, että Erik pysyy Kuuralehdossa eikä kyläile niin ahkerasti Ranskassa! Amanda intti.

- Khöm, selvitteli Calle kurkkuaan, oli hetken hiljaa ja puhui sitten hiljaisella äänellä harkitusti. On tietysti niin, näin lainopilliselta kannalta tietysti, että lapsillahan on oikeus isään, olivatpa he sitten aviossa syntyneitä tai eivät. Totuus on se, että lapset ovat Erikin ja minä olen näin ollen niiden isosisä. Eiköhän meidän, minun ja etenkin Erikin, tule huolehtia siitä etteivät nämä lapset jää elämään puutteeseen!

- Mutta entäs Fia? Amanda parkaisi.

- Eiköhän tämä asia jotenkin selviä, Calle totesi. Uskon parasta olevan ettei Fia koskaan saa tietää tästä toisesta perheestä ja puhun Erikin kanssa vakavasti asiasta. Erikin täytyy ottaa, ilmiselvästikin, vastuu nyt monesta seikasta. Kunhan hän takaa Lilille ja lapsille hyvät oltavat, kuten olen ymmärtänyt hänen tehneenkin jo, hän saa huolehtia pääasiassa Fiasta ja lapsista täällä. Tiedän Erikin olevan tulossa Suomeen takaisin ja mitä olen saanut kuulla, Lili on perustanut käsityöläistehtaan, josta saa toimeentulonsa. 

- Toivonpa vain, että Lili löytää uuden miehen elämäänsä! Amanda puuskahti.

- Sitä en usko hänen tekevän, Calle epäili. Erik on asettanut Lilille ehdoksi ettei tämä saa mennä naimisiin jos haluaa asua hänen linnassaan..

- Se houkka! Huudahti Amanda ja huokasi syvään. Se houkka, hän toisti. Eikö sille riitä yksi nainen!

Amanda hiljeni ja katseli ympärilleen päätään puistellen. Voi hänen tytärparkaansa! Hän ajatteli katseen kiertäessä esineestä toiseen. Tuossa oli hänen ylpeydenaiheensa, suuri palmu, jota hän oli hellin käsin kasvattanut koko talven.

Vieraskammarin keskiajalta peräisin olevalle pöydälle Amanda oli nostanut maljakollisen ruusuja sekä pöytäpeilinsä. (pöydän jalka on saunaolutuoppi, koristeena ja pöydänkantena sekä pöytäpeiliin on Maaritilta saadut osat)

Oven molemmin puolin sijaitsi seinäkyntteliköt (osat näihin myös Maaritin lahjoitus).

Amandan katse siirtyi huoneen katossa roikkuvaan kattokruunuun, johon sai valon ainoastaan sytyttämällä kynttilät, sillä sähkölamppua kruunussa ei ollut. (osat myös tähän kruunuun ovat Maaritilta ja helmet Aulikilta

(lähikuva kruunusta ennen ripustamista)

Amandan selvittyä ensijärkytyksestään, hän painautui Callen kainaloon.

- Ehkä olet oikeassa, hän tuumasi. Varmasti on parasta, että säilytämme salaisuuden, niin ettei Fia saa koskaan tietää Erikillä olevan lapsia Ranskassa.  Ja vaikka ranskatar onkin saanut Erikin pään pyörälle jossain vaiheessa, onhan hänen tiedettävä, että arki olisi ihan samaa siellä kuin täälläkin. Jos se mies koskaan tavallista arkea elää, kun reissaa jatkuvasti sillä laivallaan. Kunhan nyt huolehtisi jälkikasvustaan täällä, missä koko suku muutenkin on!

Calle ei puhunut mitään, nyökytteli vain, sillä hän pelkäsi mitä äänensävy olisi tuonut esille hänen syvistä mietteistään, sillä vaikka hän olikin huolissaan Erikistä, tai ehkä oikeammin Fiasta, oli hän kuitenkin myös jollakin tapaa salaa ylpeä pojastaan! Ja sitä ei voinut Amandalle paljastaa. Miehenä hän myös ymmärsi poikaansa paljon paremmin kuin mitä uskoi Amandan ikinä kykenevän tekemään. Niinpä hän tyytyi olemaan samaa mieltä Amandan kanssa ja jäi istumaan mietteisiinsä.