Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi Lili käy lastenhuoneessa.

Aamuisin herättyään hän usein jo kuulee pienten poikiensa äänet, jotka kirkkaina kutsuvat äitiään. (Peräseinällä oleva enkelitaulu saatu Merjalta(ko?)Kiitos lahjasta!)

Vanhempi pojista, Enrique, nukkuu päästä vedettävässä sängyssään, jonka päädyssä on joutsenkohokuviot.

Nuoremmalla, vielä vauvalla, joka sai joulun aikaan pidetyissä ristiäisissä nimekseen Emeric, on katosverhoiltu kehto.(Kangas katosverhoon ja vuodevaatteisiin saatu Tiinalta. Kiitos, Tiina!)

Verho on ripustettu kruunukoristeiseen taustatelineeseen, joka Lilin mielestä sopii pienelle linnan perilliselle.

Peitteen päälle on unohtunut tuttipullo ja helistin.

Tutin Emeric on heittänyt lattialle, kuten niin usein ennenkin.

Lasten unia valvoo katossa olevat enkelifreskot.

Pimeinä talvikuukausina valoa lasten leikeille antaa katon kristallikruunu.

Lämmin matto takaa, etteivät lattialla leikkivät pikkuiset palellu.

Leikkikalut Lili kerää yöksi pois lattialta, jotta aukivedettävä sänky saa tilaa, mutta päivisin lattialla on yhtä sun toista lapsille tärkeää, vaikkei Emeric-vauva ymmärrä vielä lelujen päälle. Hänelle on kuitenkin varattu pirteän värinen helistin. Enrique tykkää puolestaan keppihevosestaan, linnastaan ja  lehmästä, jota hän vetää perässään kävellessään vielä horjuvin askelin.

Ja vaikka Lili kuinka yrittää laittaa lelut Enriquen silmien korkeudelle, ne joutuvat joka kerta lattialle säilytysarkun päältä.

Sillä pojan mielestä on mukavin leikkiä lattialla ja pienet huiskivat kädet ikään kuin vahingossa pudottavat kaiken.

Usein nallekin joutuu lähtemään tuolistaan...

... sillä lapsi ilman muuta haluaa itse tuolille, jossa on niin mukavan pehmoiset tyynyt...

Isoa nallea on pienen Enriquen vaikea saada viereensä, vaikka kuinka yrittäisi vetää. Ja itkuhan siitä tietenkin tulee, jolloin Lili-äiti saapuu pian hyssyttelemään isompaa poikaansa, jottei tämä itkullaan herättäisi pikkuveljeään. Lili katsoo hymyillen nallea, josta hänellä onkin hieman kerrottavaa, mutta se jääköön tuonnemmaksi...

Samalla hän huomaa, että poika on jälleen käynyt aukaisemassa vaatekaapin oven. Onneksi tällä kertaa hän ei ole ottanut vaatteita kaapista lattialle. Lili huokaisee. Kaapin yläpuolella seinällä on taulu, jonka Lili löysi ihan vahingossa sen jäätyä pakkaukseensa. Kaikeksi onneksi paketti oli säilynyt ja hän jostain syystä siivotessaan kurkisti kääröihin sisälle ja löysi kuvan, jonka hän kehysti. (Kiitos MarEve! Tosi kauan kuva oli säilynyt, onneksi oli kuori tallella ja kuva löytyi!)

Lastenhuoneen erottaa helmiverho huoneen toisesta päästä...

... joka on Lilin omaa valtakuntaa ja siihen pääsemme kurkistamaan jonkun ajan kuluttua ennen kuin joudumme jättämään hyvästit Lilille ja hänen linnalleen ja sen asukkaille, mutta vielä on Lilillä pieni yllätys, jonka hän haluaa kertoa...