Kotiin palatessaan laivanhankintamatkaltaan oli Erik käynyt pikaisesti tapaamassa Dagmarin tyttären perhettä Piispankylässä.

Talo oli vanha ja rähjäinen ja siinä oli pieni pihamaa, kuten lähes kaikissa muissakin harjun taloissa. Pihamaan syrjäisessä kulmassa kasvoi puu, jossa oli jättisuuria omenia. - Tuohon muuriin haluan tehdä reiän, koska siitä pääsisi puistoon, selitti perheen Johanna-rouva.

Sisällä keittiössä oli alkuperäinen kaapistoryhmä, johon perheen emäntä oli omin käsin maalannut koristeeksi koukeroita. - Kas, sinussa selvästi on taiteellisuutta, Erik ihasteli. Et sitä ainakaan ole äidiltäsi perinyt, sillä Dagmarilla ei ole kädentaitoja alkuunkaan, Erik ihmetteli. Keittiö oli kaikesta alkeellisuudestaan huolimatta Erikin mielestä hyvin kotoinen ja viihtyisä. Erik istahtikin siellä pitkän tovin. Hän ihmetteli kummallista nurkassa olevaa kaappia, jossa oli  sisällä valot ja se oli ihan kylmäkin. - Ei meillä Kuuralehdossa ole moisia kaappeja nähtykään, hän kummasteli. Kyllä täällä etelässä selvästi ollaan ajasta edellä. Erikin muistoissa kaapiston hyllyt olivat kupruilla, mitä ne eivät todellisuudessa olleet, ainakaan niin paljoa.

- Kerropas Erik Dagmarille kotiin palattuasi, että tuohon sohvan yläpuolelle tiskipöytää vastapäätä minä haluan ikkunan, josta voisin katsella maisemia tuonne Pyhäjärvelle Johanna-rouva pyysi. Tiedän, että siellä Pohjanperukoilla on käsistään taitavi ihmisiä, jotka ovat myös paljon halvempia kuin täällä etelässä. Joten Dagmar laittakoon työmiehet asialle ja he tehköön ikkunan, jonka lähettävät tänne. Kyllä minä sen itse paikoilleen asennan, hän jatkoi Erikin silmäyksistä piittaamatta.

Erik kiersi pikaisesti katsomassa muutkin huoneet. Makuuhuone sai hänet muistamaan oman kotinsa, sillä matka oli väsyttänyt hänet perin pohjin ja hän kaipasi jo omaan vuoteeseensa.

Talon pohjakerroksessa oli myös sauna, jonne oli kulku omasta ulko-ovesta pihamaalta. Erik pääsikin ottamaan löylyt ja pesemään hiet ja pölyt itsestään.

Vielä pikainen kurkistus lastenhuoneeseen, josta lapset olivatkin kaikonneet kuka minnekin, joten Erik ei ehtinytkään hyvästellä perheen jälkikasvua.

- Minulla onkin sinulle tähän huoneeseen sopiva taulu, jonka ostin taidekaupasta Helsingistä, Erik sanoi kummallisen taulun Johannalle ojentaen.

Ennen lähtöään Erikin oli JOhannan mielestä aivan pakko käydä talon ullakolla, jonne kiivettiin kapeita, jyrkkiä portaita. Pöly leijaili nurkissa ja hämähäkin seittejä kädellään sivuun siirtäen Erik asteli urheasti Johannan perässä. Ullakon etuhuoneeseen oli kasattu kaikenlaista tavaraa ja perheen poika soitteli epävireessä olevaa pianoa huomaamattakaan läsnäolevia. Erik jätti huoneeseen karttapallon selittäen, että hänellä jo itsellään sellainen oli kotona ja olkoon se kiitoksena kaikesta vieraanvaraisuudesta.

Hän antoi myös ulkomailta ostamastaan puunukkekokoelmasta yhden nuken, koska se sopi huoneeseen Erikin mielestä mainiosti. - Tämä oli tuliainen oikeastaan Dagmarilta, Erik muistutti. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Kotiin on vielä pitkä matka.