Silloin kun on tosi kysymyksessä mies kuin mies pistää tuulemaan. Niin tekee myös SinisenHetken Erik, vaikka muutoin hän poikkeaakin tavallisesta kylän miehestä aika monella tavalla. Mutta kun on todenteolla aherrettava, myös Erik saa jotain aikaan. Omalla tavallaan, tietty.
Nimittäin hänen työhuoneensa lopullinen järjestely vaati hieman toimenpiteitä. Kalusteet täytyy järjestää huoneeseen ja uudet taulut ripustaa seinille. Erik jää katselemaan taulua, jonka hänelle lähetti Villa Lumililjan isäntä joululahjaksi tietäen Erikin ihannoivan kovasti aikoinaan hallineita kuninkaallisia.
Erik tuijotti kuin lumoutuneena Englannin hallitsijan Kaarle Ensimmäisen maalausta.
Vaikka Kaarlen hallituskausi oli ollut täynnään kiistoja ja valtakamppailuja ja Kaarle oli ollut epäsuosiossa kansan ja parlamentin keskuudessa, Erikiä kiehtoi ajatus, jonka Kaarle aikoinaan oli pannut täytäntöön. Nimittäin laivarahan. Mikä olisi sen parempaa kuin saada kerätä itsekin rahaa kasoittain. Hän voisi palkata laivalleen oppipoikia, jotka saisivat maksaa hänelle siitä hyvästä, että opettaisi heille merenkulun alkeet ja myöhemmin heistä tulisi kelpo merimiehiä tai kuka ties vaikka merikapteeneja , kuten hän itsekin. Hmm...
Entäs sitten Keisari Nikolai, jonka kuvan Erik sai myös Villa Lumililjan isännältä? Eikö hänessä ja Nikolaissa ollutkin jotain samankaltaista? Ainakin ulkonäöllisesti? Ja ehkä muutenkin, sillä aivan kuten Erik itse oli alati matkoilla laivallaan, oli myös keisari Nikolai jatkuvasti kiertänyt tarkastusmatkoillaan valtionsa eri osissa. Nikolai oli ollut erittäin suopea hallitsija. Hän ei kutsunut säätyvaltiopäiviä koolle hallituskautenaan vaan hallitsi asetuksilla.
- Mitä sitä turhaa itseään rasittamaan turhanpäiväisillä kokoontumisilla, jos lait ja säädökset ajavat saman asian, Erik puheli taulun miehelle. Olit aivan oikeassa. Ja suurin saavutuksesi taisi olla salaisen poliisin perustaminen, jonka tehtävänä oli paljastaa valtiota vastaan tehdyt salaliitot. Eivätpä ainakaan päässeet valtakauttasi rikolliset kaatamaan. Hmm.. Huomaan, etttä minulla ainakin on enemmän hiuksia kuin sinulla, Erik jatkoi siirtyessään seuraavan taulun luokse.
- Kas, Erik huomasi. Sinähän siinä olet! Itse Bobrikov omassa persoonassaan. Nyt paljastan sinulle salaisuuden, jota olen tarkkaan varjellut. Nimittäin kerron, miksi tein sen...
- Sinä olit kauhistuttava Suomea kohtaan aikomuksinesi. Loukkasit Suomen kansalaisia uhkauksillasi ja yrityksillä muuttaa Suomi osaksi Venäjää ja suomalaiset venäläisiksi. Siitä me emme pitäneet alkuunkaan. Me emme halunneet menettää omaa rahaamme emmekä halunneet puhua venäjää äidinkielenämme, kuten sinä halusit meidän tekevän. Aioit viedä meidän kansallisuutemme ja alistaa meidät valtasi alle. Siksi minä sen tein. Minä! Se ei ollut Eugen Schauman, kuten kaikki luulivat. Minä olin piilossa senaatin toisessa kerroksessa ja ammuin sinut. Minä pelastin Suomen sinun käsistäsi. Valitettavasti jouduin lavastamaan Eugenin syylliseksi murhaasi, koska minulla kuitenkin on perhe, jota täytyi ajatella. Niin, ja kuten tiedämme, Eugen-parka... Hänen luultiin tehneen itsemurhan. Mutta joskus täytyy toimia kuin mies.
-Siinä saatte olla muistona molemmat, Erik katseli tauluja. Minun esikuvani ja viholliseni, josta pääsimme eroon oveluuteni ansiosta kansakunnan edun nimissä. Teitä en halua unohtaa, mutta ymmärtänette, etten halua muiden tietävän tästä asiasta, joten jääköön tämä meidän väliseksemme.
- Mutta onpas tämä ahertaminen rankkaa puuhaa! Erik huoahti ja istui tuolilleen.
Hän katseli ajatuksissaan uutta kattoon laittamaansa valaisinta...
- Harmi, ettei tätä huonetta tule kukaan näkemään, hän mutisi. Fia pitäisi tuollaisesta katosta kovasti, uskoisin. Mutta asiat vaativat huoneen salassa pysymisen... Erikin silmät lupsahtivat kiinni hänen istuessaan tuolillaan kasvot lamppuun päin kääntyneinä ja autuas hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän oli onnellinen mies. Ensimmäinen huone hänen talossaan oli täysin valmis... jollei lasketa sitä, että muutama lista puuttuu vielä huoneesta, mutta Erik ei ole niin pikku tarkka.
HoO oli toinen, jonka kanssa osallistuin joulukalenterivaihtoon. Sain siis häneltä ja Merjalta kummaltakin 2 pakettia, jotka aukaisen ihan omaan tahtiini. HoO avaa ensimmäisen minun tekemän pakettini huomenna(?) Niinhän?
Kiitos, HoO, hirmuisen paljon ihanista maalauksista. Kuten huomasit huone oli juuri niitä vailla :D Kiitos!
