Eräänä päivänä Dgamarille saapui matontekijältä uusi matto.

1251091312_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Ovatpas siinä huoneeseeni oikein sopivat värit, Dagmar totesi.

1251091360_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Aivan kuin matontekijäni olisi käynyt talossani, hän mietti tietäen, ettei remonttimiehiä lukuunottamatta vielä kukaan tiennyt hänen taloaan olevan olemassakaan.

1251091402_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pienen puurtamisen jälkeen Dagmar sijoitti maton ruokasalin pöydän alle. - Hmm, vielä kun saisi sopivat tuolit hankittua..., mutisi hän mietiskellen. Tuolien hankinta oli mitä epämieluisinta puuhaa, koska hän halusi tuoliensa olevan ihan jotain erityistä eikä se ollut mikään helppo asia toteuttaa. Tuolit kun yleensä olivat tavallista sarjatuotantoa. - Ehkä löydän jonkun käsityöläisen, jolta saan tuolit? Hän ajatteli. Mutta toisaalta on vielä paljon laittamista ennen kuin tarvitsen ruokasaliini tuolit..  Niin, remonttimiehistä puheen ollen, käynpäs vähän vilkaisemassa...

1251090122_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Dagmar käveli eteisen läpi tulevaan luokkaan ja hämmästyi remonttimiesten aikaansaannosta. - Tämähän alkaa jo näyttää oikealta kouluhuoneelta! Dagmar riemastui.

1251090168_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Kasvitaulut ovatkin jo seinällä. Samoin liitutaulu.. ja kas, onhan siinä karttakeppikin, mutta sitä ei minun koulussani käytetä lasten kurittamiseen, siitä pidän kyllä huolen. Muistan sen vihaisen opettajan, joka omana kouluaikanani sai raivonpuuskan ja läimäytti karttakepin opettajan pöytää vasten, jotta kepin palaset sinkoilivat - huis hais- ympäri luokkaa. Siinä meinasi saada se pieni Anja-tyttö kepin säleen otsaansa. Dagmaria nauratti muistaessaan opettajan tuohtumuksesta punaiset kasvot, jotka hänen muistoissaan hehkuivat posket pullistuneina. Kaipa opettajakin oli säikähtänyt raivoaan, mutta luokan hän oli ainakin saanut hiljaiseksi. Ei uskaltanut enää kukaan vastata edes opettajan kysymyksiin eikä Dagmar enää muistanut, mikä opettajan oli niin vihaiseksi saanut. Kilttejä he olivat olleet, aivan varmasti. Lopulta oli ollut helpotus, kun tunti oli loppunut. Dagmar huokasi muistolleen. 

1251090210_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Tästä tulee kilttien koululaisten oma luokka, jossa he viihtyvät eikä kukaan suutu heille, vaikkeivät oppisikaan asioita ihan heti, Dagmar lupasi. Kartalta opitaan maailman muut maat ja meret.

1251090252_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Ja kun tulee aika oppia muita asioita, kartta nostetaan pois tieltä.

1251090423_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Akvaariokin on saanut näköjään uuden pöytätason, Dagmar huomasi. Näyttävät nuo pöydän jalat ihan Jussinkasken Helmiltä saamiltani. Olipas hyvä, että niillekin tuli käyttöä! Vetimet vain puuttuvat laatikoista. Tuonne alahyllylle laitankin kalojen ruoat, tarvikkeet ja lapsille haavin, jotta saavat kuolleet kalat nostettua pois muiden joukosta.

1251090475_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Toivottavasti niitä ei kovin paljon kuole, se ei olisi ollenkaan mukavaa, Dagmar kurkisteli akvaarioon. - Kaikki kalat ovat näköjään hengissä toistaiseksi ainakin, hän totesi mielissään.

1251090517_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Kasvitkin näyttävät kukoistavan, hän jatkoi tarkasteluaan.

1251090570_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Oi, siellähän on helmisimpukka! Dagmar huudahti. Kyllä onkin lapsille paljon tutkimista akvaarion elämää seuratessaan. Täällä he saavat oppia kaiken myös itse osallistumalla. Raukoilla kun ei ole mahdollisuuksia kotona sellaiseen. Koulussa he saavat sivistystä, mitä paitsi kotona jäisivät.

- Mutta nytpä vilkaisen, mitä keittiölleni kuuluu, hän päätti.

1251090777_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Jaha, hellaan on saatu jo valkea sytytettyä, huomasi Dagmar. Ja jalatkin ne miehet ovat hellaani laittaneet.  No, kohta saankin kahvit keittää... Ahaa, lattia näyttää myös olevan valmis. Unohdin sen jo tyystin kaikkea muuta miettiessäni...

1251090664_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Uusi hyllykkö odottaa jo astioita ja muita tarvikkeita. Miehet ovat todella panneet tuulemaan, koskapa listatkin ovat jo paikoillaan.

1251090821_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niinpä Dagmar latoi astioita hyllylle. - Noin, hän sanoi. Nyt näyttää jo paljon kodikkaammalta. Meän tyärten kerhosta Dagmar oli saanut kauan sitten itselleen esiliinan, joka oli odottanut laatikossaan tähän asti. Nyt Dagmar ripusti essun kirnun sakaraan roikkumaan. Muutamia koukkuja kyllä keittiöön tarvitaan, jotta saan kaiken tarpeellisen esille... Mutta missäs ne miehet ovat...?

1251090914_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Paljon on näköjään jo saatu aloitettua, Dagmar tuumasi katsoessaan keskeneräistä portaikon kaidetta. Tähän hieman maalia ja kaidepuu, niin se onkin valmis. Kyllä miehet ovat palkkansa ansainneet. Tällä kertaa...

1251090953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Mutta mitä ihmettä! Hän huudahti huomatessaan reiän lattialistassa. Hiiren kolo! Mikseivät miehet ole korjanneet sitä?

1251090978_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Kas, kas, Dagmar virkkoi. Täällä taitaakin olla yksi asukas lisää! Varo vähän koipiasi, ettet jää loukkuun! Elää saat toki sinäkin, kyllä me mahdumme tähän taloon molemmat.

1251091175_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Mutta jatkanpa matkaani tuonne ylös, Dagmar ajatteli. Ehkäpä miehet ovat siellä. Muistan nähneeni siellä kaikenlaista tarpeellista. Ompelukone pääsee luokkaan tyttöoppilaita varten, jotta saavat ommella itselleen vaatteita ja muuta tarpeellista. Eikä tuo liene pojillekaan ihan tarpeeton taito... Ainakin voisivat opetella korjaamaan ja paikkaamaan vaatteitaan.

1251091138_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Oikein minä muistin, huokasi Dagmar. Täällä on vaikka mitä! Hyväkuntoinen kaappi otettavaksi käyttöön ja tilaamani lamput ja puutarvikkeetkin piiloon kannettuna. Siinähän se on ompelukonekin. Miehet! Hohoi, oletteko tekin täällä?

1251091018_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Otan ainakin tuon koneen luokkaan tästä samalla... Dagmar aloitti. Mitäs kummaa? Kesken portaiden maalaamisen lopetettu työt? Tämä ei vetele alkuunkaan! Miehet, missä olette?

1251091061_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Samassa Dagmar kuuli varovaisen äänen seinän takaa. - Täällä on jotain kummallista, miehen ääni kuiskasi. Se jalanjälki ilmestyi siihen portaalle aivan itsestään maalatessamme portaita...

- No älkääpäs nyt hupattako, aikuiset miehet, Dagmar pöyristyi. Tiedän teidän olevan siellä luvattomalla tauolla. Taisitte käydä Suuren Tietäjän taikajuomaa litkimässä, mokomat. Vai itsestään! Dagmar jatkoi puhinaansa. Nyt pensselit heilumaan ja portaat maalin peittoon!

1251091099_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

- Ei! Miehet parkaisivat. Portaisiin emme koske. Joku kumma tässä talossa on! Eikä se halua portaisiin koskettavan!

- Ja pöh, sanon minä, Dagmar tuhahti. Talo ei osaa itse sanoa, mitä haluaa ja mitä taas ei. Pitääkö minun itse kaikki tehdä vai eikö pensseli pysy isoissa kourissanne. Isot miehet... Taidatte pitää minua pilkkananne - Vai talo ei halua...?