Dagmaria kummastutti talossaan moni asia, eikä vähäisin ihmetyksen aihe ollut se, että toisinaan toimivat sähkövalot pimenivät yllättäen ilman mitään näkyvää syytä. Siihen ei ollut mitään selitystä.

Uusi lamppu roikkui onnettoman pimeänä katossa, vaikka Dagmar tiesi, että taloon oli sähköjohtoja vedetty. Mutta aivan kuin lampuilla olisi ollut oma tahto, ei niihin valoa tullut.

Keittiössä oleva lamppu oli samaa maata. Dagmarin täytyi nyt turvautua Vainioiden Velhon apuun, jolta hän oli joskus muinoin saanut maagisia kykyjä omaavan esineen. Tosin eihän Dagmar sellaisiin uskonut. Tahtoipa vain ajankulukseen katsoa esinettä.

Dagmar haki esineen ja asetti sen yhtälailla pimenneen kattokruunun alle. Mitkään temput eivät auttaneet. Valoja ei taloon tullut. Esinekin tuntui naurettavalta siinä pöydällä. - Hah, Dagmar naurahti. Hupsu taisin olla luullessani, että pallo toisi ratkaisun ongelmaan!

Mutta samassa pallo alkoi valaista ympäristöään. - Kauhistus! Parkaisi Dagmar. Mitä se nyt tekee? Ja Dagmarin katsoessa palloa tarkemmin, hänen päähänsä syttyi ajatus, että valot ovat taloon saatavissa. Täytyy vain käydä kysymässä neuvoa Suurelta Tietäjältä, jolta varmasti saisi avun ongelmaan. Ennen kuin lähti matkaan Dagmar kurkisti palloa vielä kerran.

Oliko mahdollista, että pallo toi hänen päähänsä ajatuksia? Oliko sillä maagisia voimia sittenkin? Dagmar mietti. Hän vilkaisi mietteissään kahta Velholta ostamaansa ruskeakuvioista lautasta,  joiden mukana Velho oli antanut hänelle kolme pienempää lasilautasta. - Hyväntahtoinen se Vainioiden Velho ainakin on, joten ei tämä pallokaan varmasti vaarallinen ole, Dagmar ajatteli.

Vainioiden Velho oli toden totta antanut hänelle taikaesineen, sillä Dagmarin eteen ilmestyi näky kakluunista, joka oli saanut uutukaiset luukut ja muutkin tykötarpeet, jotka siitä aiemmin olivat puuttuneet, vaikka Dagmar saattoi vannoa kakluunin edelleen olevan ilman luukkuja ellei luukut juuri sillä hetkellä olleet ilmestyneet kakluuniin.

Näky vaihtui toiseksi, ja Dagmar erotti edessään SinisenHetken salin, jossa Fia-rouva istui miehen kanssa.

Eikä tuo mies ollut Fian Erik-puoliso vaan aivan vieras henkilö. Hmm... Taisi olla Vaahteravaarasta ilmestynyt pappi Fian luokse.  - Mitäs kummaa? Ihmetteli Dagmar. Eihän meillä ole ristiäisiä eikä hautajaisia tiedossa! Mitäs varten pappi on Fian luokse sitten rientänyt? Kahvittelevat niin kotoisasti.

- Mutta nyt etsimään Suurta Tietäjää! Päätti Dagmar. Aikansa etsittyään Dagmar löysi Suuren Tietäjän Vihreän Talonsa Pihalta, jossa tämä oleskeli lempiasennossaan selällään maaten kädet vatsan päällä ristittynä auringon porottaessa täydeltä terältä. - Päivää, Suuri Tietäjä, Dagmar ilmaisi saapuneensa paikalle. Taitaa tuo aurinko polttaa kätesi kuvat vatsaasi, jos noin makaat, hän jatkoi huolestuneena.

- Mmm, Suuri Tietäjä mumisi ilmaisten kuulleensa jonkun saapuneen luokseen ja olevansa hereillä, vaikka silmät kiinni makasikin. - Niin?

Ja niin kertoi Dagmar ongelmistaan Suurelle Tietäjälle. Hän kertoi kaikkien talon lamppujen pimenneen, ja ettei uusiinkaan lamppuihin valoa tullut. - Jaa, virkkoi Suuri Tietäjä. Onkohan se Suuri Virtalähde palanut poroksi? Ellei se ole vioittunut, niin kaikki liitoskohdat pitää tutkia. Niissä piilee vika.

Suuri Tietäjä sulki suunsa kääntäen selän Dagmarille. Ongelma oli sillä ratkaistu... Vai oliko? Dagmar mietti kotiin palatessaan. Paljon työtä teettäisi kaikkien liitosten tarkistaminen, sen hän tiesi. Taisivat remonttimiehet olleet suuttuneet häneen, kun hän ei ollut palkkiota luvannut maksaa ennen kuin talo olisi kokonaan valmis! Jospa ne päättivät kostaa hänelle ja irrottivat johdot lampuista?

Niin oli Dagmarilla kiire etsiä remonttimiehet käsiinsä, ettei hän huomannut talonsa remontin edistyneen hieman, sillä toisen kerroksen eteisen seinät olivat saaneet sekä tapetit että kattolistat. Mutta olisiko Dagmar mokomasta välittänytkään, sillä suurempia murheita hänellä oli mielessään. Miten maksaa remonttimiehille etukäteen ja saada silti nämä tekemään työnsä kunnolla? Jos ne ottaisivat rahat ja häipyisivät sen sileän tien? Äh, minä tutkin liitännät itse!

Aikansa, siis tosi pitkän ajan päästä, tutkittuaan jokaisen liitännän, Dagmarin onnistui kuin ihmeen kaupalla saada valot toimimaan. Suuri Tietäjä oli kuin olikin oikeassa. Liitännöissä piili vika. Ja nyt valot taas toimivat.

Kaikki muut paitsi yksi... Dagmar puisteli päätään tajutessaan, että lamppu oli tutkittava läpikotaisin ja se tiesi lampun purkamista alkutekijöihin...