Dagmar oli hankkinut tarvikkeita huoneiden viimeistelyä varten ja odotti malttamattomana, milloin remonttimiehet saapuisivat jatkamaan kattolistojen kiinnittämistä.

Keinutuolissa aikansa odotettuaan hän päätti lähteä katsomaan ikkunasta, milloin miehet saapuisivat pihaan.

Keittiössä hän pysähtyi katsomaan hellaansa joka ympäristöineen näytti jo melkoisen valmiilta. Lukuunottamatta tietenkään sitä epäkohtaa, että keittiön lattia oli vielä alkutekijöissään.

Aamu sarasti jo Dagmarin katsoessa ulos. - Ehkäpä miehet pian jo saapuvat, jotta pääsevät jatkamaan työtään, Dagmar mietti hyvillään.

Mutta samassa taivas tummui ja kuului kaukaista jyrinää. - Voi ei! Dagmar surkutteli. Ukkonen! Nyt miehet eivät ainakaan pääse tulemaan!

Dagmar katsoi murheissaan ulos sateen piiskatessa ikkunaa ja kuunteli ukkosen jyrinää.

- Eivät tosiaankaan pääse millään konstilla lähellekään taloa tällaisella ilmalla!

Dagmar palasi kuluttamaan aikaansa keinutuoliin. Siinä istuskellessaan hän katseli listoja. - Voi kamalaa, mitä ne surkimukset ovat nyt menneet tekemään! Pilanneet jokaikisen listani! Eiväthän nuo päät sovi mitenkään toisiinsa puhumattakaan siitä, että ne sopisivat kattolistoiksi asennettuina paikoilleen ilman rakoja! Nyt täytyy palata siis kysymään jälleen neuvoa. Vaikka tietäähän sen, ettei Suuri Tietäjä ole kovin hyvillään kun vaivaan häntä tällaisilla pikkuasioilla... Mutta mikäs muu neuvoksi? Miehet eivät palaa ennen kuin tietävät saavansa neuvoa ja keneltäpä ne muulta sitä saavat kuin minulta? Minulta, joka en ikinä ole mitään rakentanut!

Dagmarin oli siis jälleen kerran riennettävä Suuren Tietäjän puheille, joka oli tällä kertaa saunasta palanneena iho punoittaen istumassa pihalla vain pyyhe ympärillään. - Huh! Dagmar kiljaisi nähdessään Tietäjän niin vähissä vaatteissa.

- Kuka siinä? Suuri Tietäjä ärähti avaten silmänsä. Sinäkö taas? Mikä nyt on hätänä?

Dagmar kertoi suuresta ongelmastaan listojen suhteen Suurelle Tietäjälle, joka selitti moneen kertaan, että listat asetetaan vaakaan kulmittain toisiinsa nähden ja leikataan jiiriin.

- Vaakaan? Dagmar parkaisi epätoivoisena. Jiiriin? Ei tästä taida tulla mitään! Kaikki minun listani ovat pieninä palasina eivätkä kohta kelpaa kuin pärekatoksi! Miehet eivät osaa ominpäin niitä laittaa. Miten minä voin olla heille avuksi, kun en ymmärrä sanaakaan?

Suuri Tietäjä tunsi ilmeisesti sääliä vanhaa rouvaa kohtaan, jolla oli niin kova halu saada taloonsa kunnolliset kattolistat, joten hän otti suuriin kouriinsa pari listan palasta ja näytti Dagmarille kädestä pitäen, miten listat asetetaan ja miten ne sahataan, jotta niistä saa kunnolliset. - Kiitoksia kovasti, Suuri Tietäjä, Dagmar kiitteli. Kyllä se varmaan nyt onnistuu!

- Menehän siitä sitten, Suuri Tietäjä komensi. Haluan istahtaa hetken verran edes rauhassa. Aina joku häiritsee päivän selvillä asioilla.

Kotiin päästyään Dagmar ei malttanutkaan odottaa remonttimiehiään, jotta voisi heille selittää listojen sahaamisen. Toisaalta hän pelkäsi itsekin unohtavansa ohjeet. Muu ei siis auttanut kuin tarttua itse sahaan ja korjata miesten aiheuttamat vahingot. Miesten palattua takaisin, Dagmar pyysi heitä asentamaan listat kattoon. Miesten saatua työnsä tehtyä, Dagmar kehui heitä siitä, kuinka onnistuneet listat he olivat saaneet aikaiseksi. Miehet sipaisivat lippalakit päästään, hieraisivat silmiään ja katsoivat toisiinsa. - Kas kummaa! Sanoi heistä toinen.

- Älä muuta sano, vastasi toinen siihen. Merkillistä...

- Noista pienistä vioista ei tarvitse välittää, Dagmar lohdutti miehiä. Niitä ei kukaan koskaan katso. Laitetaan vaikka hieman maalia peitteeksi. Menkääpäs nyt juomaan kahvit ennen kuin jatkatte seuraavaan huoneeseen.

Miesten lähtiessä tiehensä toisilleen mumisten, Dagmar hihitteli itsekseen. - Siitäpäs saitte, kun meinasitte pilata listani!

- No niin, kalaseni, nyt on teidän vuoronne saada ruokaa...