Dagmar oli siis matkustanut kauas Pohjan perukoilta Etelä-Suomeen. Hänellä oli syynsä matkaan ollut, koska piti saada kaikkea tarpeellista ostettua kartanoonsa ja työmiehien saamattomuuden vuoksi päätti Dagmar lähteä itse kauppareissulle. Olihan hänellä toki eräs toinenkin asia toimitettavana..
Dagmar oli istahtanut Jussinkasken tuvan tuolille Helmin torkkuessa keinutuolissa.Lattialla oli ollut joku lapsonen leikkimässä nukella. Dagmar oli seurannut lapsosen leikkejä tovin siinä istuessaan.
- Helmi! Dagmar yritti herätellä Jussinkasken mummoa. Sait vieraan!
- Mitä! Kuka! Mitä nyt? Helmi havahtui äkkiä vieraan läsnäoloon. Kuka siinä istuu? Helmi kumartui lähemmäksi ja siristeli silmiään kuin nähdäkseen paremmin. Taisi Helmin kuulokin jo olla hieman heikentynyt, päätteli Dagmar.
- Hyvänen aika, Helmi huomasi. Sinäkö se tosiaan olet, Dagmar! Tulit siis sittenkin. Ja aihetta olikin. Sillä.... Ja Helmi kuiskutti Dagmarille jotain. Pitkän tovin naiset istuivat rupattelemassa, niin etteivät huomanneet ajan kulumista juuri ollenkaan. Asiaa oli paljon, koska pitkä aika, hyvin pitkä, oli kulunut heidän edellisestä tapaamisestaan.
- Mutta nyt kiehautetaan kahveet, päätti Helmi ja poistui keittiöön.
Dagmar oli tuonut mukanaan Helmi-mummolle seuralaisen arveltuaan tämän olevan liian yksin. Ja ehkä jo hieman liian vanha... köhöm, seuralaisen hankkimista ajatellen. Niinpä Helmi-mummo saikin papukaijan, jonka kanssa aika kuluisi rattoisasti. Hieman oli papukaija reissussa rähjääntynyt, sillä se oli yrittänyt Dagmarilta karata ja sitä kiinni pyydystäessään höyhenpeite oli vähän kärsinyt. Mutta mitäs tuosta, mietti Dagmar. Kyllä sille uudet höyhenet kasvavat irronneiden tilalle.
- Se saa nimekseen Kerttu, päätti Helmi-mummo. Nyt ei tule aika enää pitkäksi, kun minulla on puhuva papukaija! Helmi iloitsi. Vahinko, etten saa siitä kahvitteluseuraa itselleni. Linnut eivät taida kahvia juoda... Mutta pitäköön minulle seuraa vaikka tuossa pöydällä.. tai tuossa hyllyllä, mikäli siinä haluaa istua. Sopiihan sekin vallan mainiosti.
Jussinkasken keittiö oli niin viihtyisä ja kodikas, että Dagmar katseli ympärilleen yrittäen painaa mieleensä yksityiskohtia muistaakseen kotona mitä kaikkea asioita halusi sieltä omaan keittiöönsä kaukaiseen Metsäkorven kartanoon.
Ja vanhat rouvat jatkoivat pitkään puhumistaan, sillä Dagmarilla oli vielä eräs, joka hänen piti tavata tavattuaan ensin Jussinkasken Helmi-mummon...