Kaukana Ranskan maalla oli pienen kylän laitamilla linna. Tosin se ei ollut kovin suuri kooltaan. Kyläläisten keskuudessa sitä kutsuttiinkin mieluummin viinitilaksi, koska siellä valmistettiin viiniä, joka laadultaan oli alueen parasta.
Niinpä yhden ja toisenkin kyläläisen kodissa juotiin tuon tilan viiniä.
Viinirypäleet kerättiin koreihin, jotka oli paikallisesta Dolores-nimisestä kaupasta muiden ostosten ohessa saatu lahjaksi. Näitä koreja näkyikin useassa talossa, sillä kauppias oli hyvin ystävällinen ja palkitsi kaikki asiakkaansa jollain tavalla. Siksipä siellä riittikin asiakkaita.
Viinitila herätti suurta uteliaisuutta kyläläisten keskuudessa, sillä harvoin siellä näkyi minkäänlaista liikettä. Asuiko siellä edes ketään? Mielikuvitus sai kummallisia piirteitä. Joku kertoi millaista tilan keittiössä oli, mutta oliko siellä oikeasti kukaan käynyt?
Että käsin tehty tiskiallas? Kuka sellaiseen kykenisi? Jotkut ihmettelivät, mikä oli tiskiallas, sillä astiat pestiin maljassa, johon vesi kaadettiin isosta kannusta.
Toki tämänkin altaan alla huhuttiin iso vesikannu olevan, jopa niin suuri, ettei sen nostamiseen riittänyt yhden naisen voimat. Mitäs virkaa sellaisella vesikannulla olisi? Taisivat puhua palturia kaikki tyynni.
Vai että altaan pohjalla oli reikä, josta vesi valui astioiden pesun jälkeen itsestään putkea pitkin jonnekin? Miten se oli mahdollista?
Sen tiskialtaan olisivat kaikki mieluusti nähneet, mutta kukaan ei tiennyt miten pääsisi taloon sisälle. Jos tuntisi asukkaan, voisi tekeytyä tuttavaksi ja saada näin kutsun taloon, mutta kuka siellä oikein asui.
Joku kertoi kaukaa pohjoisesta Suomesta tulleesta vaaleasta naisesta, jolla lapsikin mainittiin olevan. Oliko sellainenkin maa olemassa? Siis jossain Pohjoisnavalla? Miten sieltä kukaan pääsisi Ranskaan asti? Ja että tuo nainen osaisi puhua ranskaa? Miten siellä jääkarhujen maassa kukaan olisi ranskaa oppinut?
Tilan keittiössä kerrottiin olevan kultakoristeiset kahvikupit, jotka naisen kerrottiin Ebba ja Erkki-nimisestä kaupasta hankkineen Lapin matkallaan Leviltä. Pääsikö Pohjoisnavalta vielä pohjoisemmaksi?Oliko Pohjoisnavalla astioita?
Niin outoja olivat kaikki tarinat liittyen viinitilaan, että ihmiset sekä karttoivat tilaa että keksivät sen ympärille toinen toistaan kummallisempia juttuja.
Siellä oli kuuleman mukaan arabialaisen kauppiaan tuomaa verhokangasta, joka lapsen sänkyä verhosi...
sekä ihana kultaperhosin koristettu rasia täynnään mitä hurmaavampia hajuvesipulloja! Tosin toinen oli kuullut tavaroiden tulleen lahjana Kartano Carolinasta tilan emännälle, mutta kukapa kaikesta selvän ottaisi?
Ihmiset kertoivat, että keittiön kaappi oli täynnä pikareita, joista sai maistella tilan viinejä mielin määrin. Ja hyvää sen kerrottiin olevan. Jollain matkalaisella oli reppukin kuulema jäänyt oven pieleen, muttei itse muistanut mihin reppunsa oli jättänyt. Liekö viinillä ollut osansa asiassa?
Olihan sen repun nähnyt joku toinenkin ja tiesipä hän sen olevan jonkun Marian reppu. Marian? Mutta erittäin kauniiksi reppua kehuivat kaikki sen nähneet.
Kahviakin oli talossa tarjottu. Kahvipavut oli omalla myllyllä jauhettu keittiössä, vaikka talossa ei piikaa ollutkaan.
Huhu kertoi emännän itsensä pavut jauhaneen. Onko mokomaa ennen kuultu? Emäntä piikojen työtä tekemässä?
Tarinoinnin jatkuessa oli muutama viinipullo ehtinyt tyhjentyä keittiössä jos toisessakin.
Mutta joku väitti kivenkovaan nähneensä mieshenkilön liikkuvan viinitilan mailla. Olipa hänellä kuulema väitteensä tueksi todisteitakin.