Dagmar kuuli, että Kurjenpolveen oli kanoja ruvennut ilmestymään, vaikka isäntäväki, siis Vaili-rouva, ei ollutkaan vielä palannut reissultaan kotiin. Eräänä aamuna ennen kukonlaulua riensi siis Dagmar kurkistelemaan Kurjenpolven lähistölle, pitivätkö huhut paikkansa. Todettuaan, että huhut pitivät paikkansa - kanoja oli toden totta piha täynnä, tai ainakin siltä se näytti.
- Kas, mietti Dagmar. Munineet ovat kanarukat ihan mihin sattuu. Eikä kukaan ole munia pois keräämässä! Mitä jos tässä siivoan hieman...
Kurjenpolven pihan siivottuaan, palasi Dagmar kotiin ihan yhtä salaa kuin oli sieltä poistunutkin. Kotiin palattuaan hänellä vain oli lisänä pieni nyytti kainalossaan. Kurkistellen ympäriinsä, ja todettuaan ettei ketään ollut lähistöllä, hän puikahti sisään kauppaansa.
Kaupassa hän asetteli kallisarvoiset tuomisensa tarjolle tynnyrin päälle paremman paikan puutteessa toivoen, etteivät ne siitä putoaisi maahan ja särkyisi. - Kova homma oli näiden saamisessa, hän puhisi. Kun koko pihan joutuu kiertämään ja kyykkimään, jotta saa kaikki talteen paikkoja sotkemasta.
Dagmar oli saanut hyvin tarpeelliset siivousvälineet samalta Elli-rouvalta, joka oli kauppaan hyllytkin toimittanut. - Näitähän minulla ei itselläni ollutkaan, kun omani luovutin Martta-mummolle, hän tuumi.
- Onpas mukava, kun voin lattiankin siivota kumartelematta, hän iloitsi. Kyllä se selän päälle ottaa jatkuva kumarteleminen ja konttaaminen.
Lopulta hän laittoi siivousvälineet toimistopuolelle, jotta ne siitä olisi helposti saatavilla, sillä hän aikoi pitää kauppansa oikein siistinä ja niin viihtyisänä kuin se vain pienelle kaupalle ikinä olisi mahdollista.
Luudan hän asetti oven vierustalle, jotta asiakkaatkin näkisivät hänen puhtaudesta huolta pitävän, sillä sanottiinhan sitä: "puhtaus on puoli ruokaa". - Toisen puolen voivat ostaa kaupastani, Dagmar päätti.
Dagmar silmäsi arvioiden kauppaansa miettien, oliko unohtanut jotain.
Kukkamaljakot ja lasiesineet näyttivät olevan suurin piirtein hyvässä asennossa kaupan näyteikkunassa.
Lisää kukkamaljakoita löytyi hyllyn päältä, mikäli tarvetta jollakin ilmenisi ojentaa vaikka vaimolleen syntymäpäivälahjaksi. Siinähän niitä oli koolla muitakin vaimoväen tykötarpeita.
Lapsia unohtamatta Dagmar ompeli pari nalletyynyä, jotta paremman väen jälkikasvu saisi siitä itselleen omat tyynyt. Köyhä väki ei moisiin lankeaisi. Heille riitti, että saisivat ruokaa vatsansa täyteen. Käpynukeilla sitä ennen itsekin piti leikkiä, Dagmar mutisi.
"Marjatehtailija" lähetti kaupalle koe-erän puolukkahilloa, jos se hyvinkin onnistuisi markkinat pohjoisessa valloittamaan. Dagmar katsoi mielissään purkkia ja sen heleää väriä ja laittoi viereen viinirypäleitä, jotka varmasti monelle olisivat aivan uusi tuttavuus. Ne olivat peräisin Erikin viinitilalta Ranskasta. - Hyvin ovat rypäleet siellä kasvaneet, Dagmar maiskutti herkullisia rypäleitä hienoilla tekohampaillaan, jotka Fia oli samoin Ranskasta hänelle aiemmin lähettänyt.
Samasta lähetyksestä löytyi pannunalunen, jota Dagmar tarvitsikin kaupassaan, koska aikoi siellä kahvit tarjota asiakkaille, sillä kiire ei kenelläkään pitänyt oleman.
Kakkuja varten olikin jo oma tiski, minkä päälle Dagmar oli ajatellut myös kahvitarjoilun laittaa. Siitä asiakkaat varmasti ostaisivat kotiinkin viemisiä, kun herkkujen vieressä seisoisivat.
- Melkein valmista, Dagmar myhäili tyytyväisenä. Kohta voinkin varmasti avata kaupan!
(Minä itse aloitan "vaihteeksi" maanantaina paikkakunnan sairaiden vanhusten palvelemisen, joten hieman saattaa kulua aikaa ennen kuin saan tänne uusia juttuja, mutta palailen maisemiin aina kun ehdin töiltäni)
